Ensimmäinen appenzellini Zita (Eijatuun Zita) tuli taloon vuonna 1994, jolloin minä olin 6-vuotias. Olimme äitini kanssa katsomassa Fenrisin Cinaa, joka sai tammikuussa 5 pentua. Näistä yhdellä oli värivirhe, se oli meidän pikku pilkkumme! Zita opetti minulle paljon – minä en sille niinkään, sillä luonnollisestikin äitini hoiti Zitan kouluttamisen, koska olin vielä niin nuori – ja uskollisena koulukaverina se odotti minua kotiin leikkimään.
Nuorena tyttönä minua kiinnostivat tietenkin monet muutkin asiat kuin appenzellit, mutta kun tuli Zitan aika lähteä, tajusin miten paljon sitä olinkaan todella rakastanut.
Talo oli niin tyhjä ja sydämessä syvä appenzellin tassunjälki, että päätin lähes siltä istumalta, että tähän taloonhan tulee vielä appe!
Puolisen vuotta kului, kunnes Eijatuun kenneliin Pirkkalaan syntyi jälleen pentue. Olin nähnyt pentueen emän edellisen pentueensa kanssa ja ihastuin sen lempeään luonteeseen. Oli siis selvää, että sieltä tulisi seuraava perheenjäsen. Ennen sitä sain kuitenkin hoitokoiran kuukaudeksi.
Eijan oma koira Thelma (Eijatuun Opera Bruno) tuli muutaman mutkan kautta meille hoitoon siksi aikaa, kunnes pennut ja emä kotiutuisivat. Tässä pääsinkin tutustumaan tulevan pentuni isänpuoleiseen sukuun – emän puolelta se on Cinan linjaa, kuten Zitakin oli. Tämä olikin erittäin opettava kokemus, sillä linjat ovat hyvin erilaiset.
Romi (Eijatuun Riimi) muutti kotiin keväällä 2007! Romi osoittautuikin juuri sellaiseksi kuin olin toivonut – ja enemmänkin – ja varasti heti paikan sydämessäni.
Romi oli sijoituskoira, eli sen oli tarkoitus tehdä pennut ainakin Eijatuun kenneliin ja myöhemmin mahdollisesti myös Zirotamin nimiin, mutta valitettavasti Romin polvet eivät olleet terveet.
Romin vasemman polven patella luksaatio korjattiin kirurgisesti huhtikuussa 2008 ja Romi steriloitiin juoksujen aiheuttamien turhien nivelten löystymisten välttämiseksi syyskuussa 2008.
Kuten tulokset –osiosta voi lukea, kaikkien koirieni kanssa on harrastettu, ja tullaan harrastamaan, näyttelyitä, mutta Romin kanssa on kokeiltu myös tokoa ja jälkeä.
Jotta jalostustyöni pääsisi alkuun, odottelemme perheenlisäystä muutaman vuoden sisään. Aika näyttää, onko tulevasta ”pikkusiskosta” kennelini kantanartuksi.
